Jessestä EM-mitalisti!

Jesse Lissabonissa toukokuussa 2009

FC KONTU FAIR PLAY TEAMIN PANTTERISTA JESSE KARPPASESTA EM-MITALISTI!

Kehitysvammaisten jalkapallon Special Olympics EM-kilpailut järjestettiin tänä vuonna Portugalissa Lissabonissa 7.5.–11.5. Suomen edustusjoukkueen mukaan lähti Konnun Fair Play Teamin Panttereissa pelaava Jesse Karppanen.Koska kehitysvammojen kirjo on todella laaja, pyritään luokittelun avulla mahdollisimman tasaisiin ja mielekkäisiin kilpailuihin. 24 maan turnauksessa joukkueet jaettiin Special Olympics -tasoluokittelun jälkeen kuuteen lohkoon. Suomi pelasi kolmanneksi kovimmassa luokassa. Kyseessä oli ensimmäinen matalatasoisten (low level ability) jalkapalloilijoiden Euroopan turnaus.Alla valmentaja-isä Timo raportoi Suomen otteluita, joista suurimman osan hän seurasi paikan päällä.

Joukkueet luokitellaan

Luokitteluottelut käytiin torstaina 7.5. Suomi hävisi Espanjalle ja Unkarille kummankin ottelun luvuin 2–0. Niiden perusteella Suomi sijoitettiin keskitason lohkoon, joka joukkueenjohdon mukaan oli ehkä vähän liian kova suomalaispelaajille. Itse otteluissa näkyi, että kyseessä olivat ensimmäiset kansainväliset koitokset suurimmalle osalle joukkueen pelaajista. Muun muassa Jesseä jännitti todella paljon, ja pelaaminen pakin paikalla aiheutti ylimääräistä sähellystä otteisiin. Varsinkin Unkaria vastaan Suomella oli omat maalintekopaikkansa, mutta kaiken kaikkiaan otteluiden lopputulokset olivat mielestäni oikeutettuja. Tosin Jesse totesi Unkari-matsin jälkeen: ”Me oltas voitettu nuo Konnun porukalla!”

Ratkaisevat ottelut

Keskilohkossa Suomi kohtasi isäntämaan Portugalin, rakkaan naapurin Ruotsin sekä Belgian. Portugali-matsi enteili jo pelin paranemista. Jännitys oli laskenut lähes SM-otteluiden tasolle. Nyt nähtiin suomalaisille joukkueille ominaista joukkuepeliä ja Suomi oli päästä jo maalien makuun. Rauhallisuuden puuttuminen maalintekohetkellä aiheutti kuitenkin kuparisen rikkoontumattomuuden. Ottelun hahmoja olivat Konnun kasvatti Andreas Carena, oululainen Tomi Leskelä ja Hämeenlinnassa pelaava Henri Kouhia. Portugalille Suomi hävisi niukasti 0– 1.

Ruotsia vastaan oli jo maaotteluhenkeä. Joukkueeltamme tuli palautetta kannustuksen riittämättömyydestä, jolloin 10 hengen kannustusjoukkomme onnistui parantamaan otteitaan. Katsomossa olleet Portugalin pelaajat liittyivät kannustukseemme ja pesimme Ruotsin kannattajat selkeästi. Kentällä taas jäätävän tehokkaan viimeistelynsä ansiosta Ruotsi johti jo 3–0. Sitten iski Suomi.

Ennen ottelua joukkueemme harjoitteli hyökkäyksen avaamista laitojen kautta, ja kontulaiseen tapaan Suomi iski oikeaoppisella hyökkäyksellä laitaa pitkin. Päätyrajalta saatiin kääntö maalille, josta Oulun Tervareiden Leskelä iski ensimmäisen maalin koko turnauksessa – ja vielä Ruotsia vastaan. Juhlat olivat sen mukaiset. Ruotsi teki vielä yhden maalin, mutta suomalaisten kasvoista näki, että täältä tullaan. Nyt Jessekin antoi jo muutamia loistavia syöttöjä ja keskeltä laitaan! Peli päättyi lukemiin 1–4.

Illalla joukkue pääsi tutustumaan Lissabonin Benfican-stadionille Estadio da LuZille, missä itse Eusebio kävi tervehtimässä pelaajia.

Lauantaina 9.5. vastassa oli Belgia ja valmennusjohto oli jo löytänyt lähes kaikille oikean pelipaikan. Jesse tosin pelasi aluksi pakkina, mikä ei oikein istunut hänelle koko turnauksen aikana. Jesse käänsikin sen nousevan pakin rooliksi, mikä aiheutti muutamia vaarallisia tilanteita sekä vastustajan että omalla maalilla. Ainoastaan vastustajan loistava veskaripeli piti Suomen maalitilin nollilla. Toisessa erässä Jesse nostettiin hyökkäykseen ja jo tuttuja läpisyöttöjä ja taistelua alkoi näkyä. Jessen kommentti matsi jälkeen olikin: ”Nuokin oltas Konnun porukalla voitettu.” Suomi hävisi Belgialle 0–2.

Illalla joukkue pääsi muiden joukkueiden kanssa seuraamaan Benfican kotiottelua Da Luzille, johon mahtuu 80 000 katsojaa. Ottelun erätauolla kuuluttajat kertoivat meneillään olevasta Special Olympics -turnauksesta ja erityisjoukkueita kuvattiin isoille tulostauluille. Muut katsojat antoivat joukkueille aplodeja seisaaltaan. Hienoa porukkaa…

Sunnuntaina 10.5. oli sitten jäljellä pronssiottelu Belgiaa vastaan. Olin jo muun perheeni kanssa kotimatkalla Kööpenhaminan kentällä, kun sain tekstiviestin, jossa kerrottiin, että Suomi oli voittanut jatkoajalla Belgian. Ratkaisumaalin oli tehnyt oululainen Tomi Leskelä! Suomi teki ensimmäisen maalin jo 19 sekunnin pelin jälkeen. Ensimmäisen erän jälkeen Suomi johtikin peräti 2– 0. Liekö sitten hyvänolon tunne aiheuttanut, että varsinaisen peliajan päättyessä Belgia oli tasoittanut lukemiin 2–2, ja niin mentiin jatkoajalle. Valmennusjohdon mielestä ainoastaan HJK:n Leevi Salmen loistava maalivahtipeli pelasti Suomen jatkoajalle. Alkoi 5 minuutin jatkoaika, joka pelattaisiin loppuun asti, ei siis äkkikuolemasäännöllä. Ratkaisumaali tehtiin laidasta tulleesta keskityksestä, johon jalkansa sai väliin Tomi Leskelä. Joukkueenjohdolla oli ollut täysi työ saada pelaajat pysymään keskittyneinä, mutta lopulta tuli päätösvihellys ja juhlat saivat alkaa!

Maanantaina 11.5. Jessen perhe oli vastassa Helsingin lentokentällä pronssijoukkuetta. Kentälle saapui väsyneitä, mutta onnellisia pelaajia pronssimitalit kaulassa.

Timo Karppanen, Jessen isä ja Panttereiden valmentaja

Keskilohkon lopullinen järjestys:

Portugali (voitti Ruotsin 1–0 rankkarimaalilla)

Ruotsi

Suomi

Belgia