Pantterit Ruotsissa pelaamassa

Pantterit Solnassa. Mukana AIK:n suomalaismaalivahti Tomi Maanoja.

Joukkueenjohtajat kohtaavat. Solna AIK:n Camilla Ousbäck ja Panttereiden Maarit Nopsanen.

Panttereiden ensimmäinen ulkomaan kisamatka on nyt tehty. Kirjoitan tätä töissä aika väsyneenä, mutta hyvällä tuulella mukavan reissun jälkeen. Kuten tapana on ollut, tässä tunnelmiani matkalta:

16.4.2010
Perjantaina joukkomme kokoontui Siljan terminaaliin jännityksen paistaessa pelureiden kasvoilla.

Maarit oli tullut hyvissä ajoin ja hoitanut kaiken valmiiksi, joten heti kun saimme Tommin paikalle pääsimme kävelemään kohti seikkailua. Kysyin laivan sisääntuloaulassa, josko Jesse haluaisi halata Muumia tai Pikkumyytä, mutta Jesse ei halunnut. Tervehdimme vain arvokkaasti näitä Muumilaakson asukkaita, niin kuin jalkapallotähdillä on tapana.

Sain hyttikavereiksi Jessen, VP:n ja Sampan. Jesse ja Samppa saivat alapunkat, ja minä ja VP notkeina ja ketterinä kiipesimme yläpunkkiin. Samppa kysyi kohteliaasti, josko VP voi nukkua hänen yläpuolellaan. ”Jos vaikka punkka pettää, kähä, kähä, kähä…sori, kähä, kähä, kähä." Jesse ja VP repesivät nauramaan myös. Päätin, että tämä ei jää tähän…odotappa vain.

Pidimme tunnin matkapalaverin, missä kerroimme hieman tulevasta ja kävimme läpi pelisääntöjä.
Illalla hajaannuimme pienempiin ryhmiin syöden maittavaa illallista. Aterian jälkeen menimme laivan yläkerran ”peliluolaan”, missä oli konsolipelejä moneen lähtöön.

Hytteihin 22:00. Unta palloon 23:00

17.4.2010
Buffa-aamiaisen jälkeen ylimääräiset vaatteet hotelliin ja metrolle ja kohti Solnan turnauspaikkaa. Minä vedin joukkoja ja perille päästiin (huh huh). Vastassamme oli AIK:n joukkueenjohtaja Camilla, erittäin mukava ihminen, joka oli taikonut hetkessä meille loistavat olosuhteet ja sopivat vastustajat

Ottelut:
Pantterit-Hammarby, tulos 0-3
Stuvsta-Pantterit, tulos 7-0
Täby-Pantterit, tulos 1-0
Pantterit-DIF, tulos 2-0
AIK-Pantterit, tulos 1-2

Kaiken kaikkiaan pelaajien otteet paranivat, mitä enemmän saimme pelejä alle. Pelasimme uudella 3-1-2-systeemillä, mikä totta kai aiheutti ongelmia ensi alkuun. Välillä jouduimme turvautumaan 4-2-systeemiin kun pyöritys kävi liian pahaksi. Kaikki paitsi Pyry ja Markus pelasivat lähestulkoon saman verran. Ruotsalaisten säännöt olivat erilaiset kuin meillä. Maalipotku, veskarin avaus käsistä sekä kenttäpelaajaan palautukset veskarilla poikkeavat meidän SM-säännöistä, mutta hyvin niihin päästiin sisään.
Pelillisesti saimme hyvää kokemusta uudesta systeemistä, ja valmentajana näin muutamia asioita, joita meidän tulee harjoitella lisää tulevissa treeneissä.

Joukkueemme sijoittui tiukkojen matsien jälkeen neljänneksi.

Palkintojen jaossa paikalla oli AIK:n miesten edustusjoukkueen suomalainen veskari Tomi Maanoja (VJS:n kasvatti), jonka kelpuutimme myös joukkuekuvaan. Tomi oli hieman hämillään, kun VP epäili kaverin olevan Joonaksen serkun. VP hoksasi lopulta, ettei kaveri huijannutkaan vaan pyysi kohteliaasti halauksen kera anteeksi.

Solnaan syömään. Paikallinen ostari oli jo kiinni, eikä edes Mäkkäri ollut auki! Niinpä hajaannuimme pizzeriaan ja ja Sport-baariin. Pizzeria tulikin tupaten täyteen, ja henkilökunta alkoi jo siivoilla ennen kuin tajusimme, että he ovat sulkemassa liikettä 20:00?? Sport-baarin pihvinsyöjien annokset kestivät sen verran kauan, että me pikaruuan ystävät hengailimme tuulen suojassa ostarin käytävällä paikallisten ihmetykseksi.

Paluumetromatkalla jouduin muutaman kerran pysäyttämään ja pyytämään neuvoa illanviettoon matkalla olleilta ”alkuasukkailta”. Joonas ihmetteli, miksi kysyin reittiä aina kauniilta tytöiltä. Selitin, että olen huomannut, että varsinkin kauniit ruotsalaisneitoset osaavat hyvin englantia ja siksi on hyvä kysyä apua juuri heiltä ;). Joonas epäili mun motivaatiota, mutta selvästi painoi asian mieleen.

Hotellilla olimme kaikki ihan poikki ja sänkyyn päästyä ei nukkumattia tarvinnut kauaa odotella.

18.4.2010
Aamulla olisimme voineet nukkua ruhtinaallisen pitkään, mutta osa pojista oli virkeinä ja heräsi jo varhain. Syömään ja matkatavarat säilöön ja 3,0 km:n patikointi kohti Wasa-museota.

Matkalla totesimme kaiken olevan Ruotsissa paremmin…ainakin autot. Pysähdyimme hetkeksi näyteikkunan ääreen katselemaan Ferrareita. Epäilin Tommille, josko noiden tavaratilaan mahtus edes pelikassi. Totesimme Ferrarit epäkäytännöllisiksi ja jatkoimme matkaa ihmetellen, miten joku futaaja voi edes harkita Ferrarin ostoa.

Saavuimme museoon, ja sisällä joukkue jakaantui pienempiin yksiköihin ja vietimme mukavan tunnin aikamatkan 1600-luvulla. Lasse pisti merkille alakerrassa, että laivan alakerrassa oli pistorasioita ja häkin takana tietokoneita. ”Aika hyvin varusteltuja jo silloin oli näköjään laivat”, sanoi Lasse hymyssä suin. Mietimme hetken, miten pitkät jatkojohdot pitäs olla pitemmillä merimatkoilla. Koska laiva upposi niin pian lähdön jälkeen, Vaasa-laiva ois varmaan pärjännyt lyhyelläkin jatkojohdolla. ”Ei niissä oikeesti ollut sähköjä”, tiesi VP. Niinhän se taisi olla. Hyvä kun tuokin selvis. Sitten syömään ja paluupatikointi takaisin hotellille.

Kamat mukaan ja laivalle. Lyhyt tauko, jossa Joonas ja kumppanit virittivät jo pokerihetken kahvilassa.

Yhteinen Buffet-illallinen ja keskustelua matkasta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Jossain kohtaa juttelimme poikien kanssa tulevista matkoista. Pojat olisivat kiinnostuneita tutustumaan esim Barcelonan futisturnaustarjontaan, mutta epäilin, löytyskö niillä sopivan kovia vastustajia. VP:n mielestä Messi on aika kova. Sanoin vaan, että tuskin pärjäisi meille pääpalloissa… nimittäin aika lyhyt jäpikkä. VP oli kanssani samaa mieltä: ”On se Messi tosiaan aika pieni ja tuskin kovinkaan hyvä pääpalloissa.” Päätimme jättää Barcelonan-reissun hautumaan ja keskittyä SM-sarjaan.

Illanviettoa ja tuliaisten ostoa ja hengailua.

19.4.2010
Aamulla olimme juuri käyneet pesulla ja olimme lähdössä aamupalalle, kun hyttiimme pyrki porukkaa. Jesse sai useita lahjoja ja halauksia ja onnitteluita 20-vuotissynttäreidensä johdosta.

Aamulla osa porukasta söi jälleen bufeessa aamupalaa. Samppa jo hieman miettikin, että mitenköhän kotiaamiaisella pärjää, kun on tottunut näin hyvälle.

Satamassa kättelimme ja kiittelimme toisiamme mukavasta reissusta. Väsyneet mutta tyytyväiset matkalaiset suuntasivat kohti koulua, kotia ja työpaikkoja.

Kiitos vielä kerran kaikille. Onnistunut matka, paljon yhdessäoloa, paljon naurua, syvällisiä ja vähemmän syvällisiä keskusteluja ja ennen kaikkea tutustumista toisiimme.

Timppa

P.S. Samppa, tällä reissulla en keksinyt sopivaa paikkaa vastaletkautukselle, mutta seuraavalla reissulla…. ;)