SM-sarjan päätösturnaus Lahdessa

Pantterit zemppasivat hienosti Lahdessa. Tasoerot olivat kaventuneet vuodessa selvästi (lue: pelaajamme ovat kehittyneet laajalla rintamalla).

Pidimme pelaajien kanssa ennen otteluita palaverin, jossa keskustelimme avoimesti, mikä on tavoitteemme ja miten pyrimme tavoitteeseen pääsemään. Pelaajat päättivät, että yritämme kirkastaa viimevuotista pronssimitallia, vaikka se tarkoittaisikin, etteivät kaikki saisi saman verran peliaikaa.

GBK-FPT, tulos 2-2
Ottelussa oli nähtävissä, että tulevien mitalimatsien jännitys häiritsi keskittymistä tekemiseen. Pelin edetessä saimme kuitenkin kiinni siitä pelistä, jota joukkue jo osaa. Varsinkin edellisviikon puolustajien pelaamiseen sorvatut harjoitteet tiivistivät alakerran pelaamista ja yhteistyötä. Erityisesti Jesse K ja Sampo pelasivat uusilla pelipaikoillaan puolustuksessa nousujohteisesti koko ottelun ajan, ihan niin kuin olisivat pelanneet pakkia kauemminkin. Aluksi GBK pääsi jo 2-0-johtoon pelaajiemme hieman hermoillessa. Ottelun edetessä otteemme paranivat ja juuri ennen loppuvihellystä saimme tasoitettua VP:n vahvalla pelaamisella ottelun tapahtumien mukaiseen ansaittuun 2-2-lopputulokseen.

Sijoitusottelut:
FPT-Honka, 1-2 (varsinainen peliaika 1-1)
Honka oli osoittanut aiemmissa otteluissamme parantaneensa otteitaan huomattavasti. Peli aaltoili tasaisesti päästä toiseen. Puolustuksemme sai pidettyä loistavalla yhteispelillä Hongan vahvimman syömäaseen tehottomana. Tämä oli koko puolustusryhmityksen maltillisen ja älykkään pelaamisen ansiota. Hyvän puolustuspelaamisen ansiosta saimme luotua hyviä tilanteita Hongan maalille. Valitettavasti emme saaneet kuitenkaan hyvistäkään paikoista tuota yhtä maalia enempää osumia aikaiseksi. Loppuvihellykseen kaikuessa Honkalaiset huokaisivat syvään. Olimme maanantaina vetäneet rankkukisan treenien päätteeksi, joten minulla oli aika hyvä kuva, ketkä tulisivat olemaan "tulessa" tulevassa rankkukisassa. Aluksi näytti, että Honka vie helposti voiton, mutta kiitos Rishin hienojen torjuntojen pysyimme pelissä mukana. Pyry täräytti tolppaan semmosen pommin että oksat pois...ei maalia. Aapo veti niin kovaa, että Hongan veskari ehti vaivoin kääntämään kroppansa sivuun hurjan vedon tieltä...komea maali. Viiden laukaisijan jälkeen tilanne oli tasan, joten nyt jatkettiin yhdet pelaajat kerrallaan. Olin varautunut kahteen lisävetäjään. Joni asettui juonikkaana pelaajana ampumaan bravuuriaan vasemman jalan "banaaniaan". Oikeaoppinen vartaloharhautus, matala, polven korkuinen kierteinen laukaus keskelle ja...Hongan veskari ei mennytkään harhautukseen ja laukaus suoraan päin seisovaa veskaria. Hongan viimeinen vetäjä pisti nätisti alakulmaan ja homma oli siinä. Hongan riemuitessa minulla oli vaikea saada pelaajia rauhoittumaan. Pettymys oli suuri sekä minulla että pelaajilla. Joukkue osoitti kuitenkin taas jälleen vahvaa yhteishenkeä; kukaan ei morkannut epäonnistuneita vetäjiä.

Tauon jälkeen seurasimme Hongan ja GBK:n matsia, missä siinäkin GBK hallitsi, mutta Honka rimpuili tekemättä yhtään vaihtoa ja heidän väsyneet pelaajat saivat vietyä myös senkin matsin rankkareihin. Vasta 8. tai 9. ampuja toi ratkaisun. Honka SM-kultaan hienolla ylänurkkalaukauksella

GBK-FPT, 1-0
Alkuasetelmat olivat selvät. Voittajalle hopeaa ja häviäjälle pronssia. GBKn pelaajat olivat vielä allapäin hävityn rankkarikisan jälkeen, ja ajattelin, että meillä olisi se kuuluisa "momenttum". Äijät huokuivat voiton haluja.

Peli aaltoili tasaisena ja molemmilla maaleilla oli tiukkoja tilanteita. Meillä paras paikka avautuikin Topiakselle, joka pisti jo ulospelatun veskarin takaa oikeaoppisen laukauksen maata pitkin keskelle maalia...kuti jäi vähän suutariksi mutta pallo näytti vyöryvän siitä huolimatta hitaasti mutta vastustamattomasti GBK:n maaliin. GBK:n Tomi juoksi kuin siivillä ja sai pallon pelastettua maaliviivalta sivurajaksi. En ollut uskoa silmiäni...senhän piti olla varma maali. Tämän jälkeen siirryimme kolmen pakin koostumukseen ja saimmekin luotua vielä pari lähes varmaa maalipaikkaa - mutta ilman tulosta.

Tasainen ja hyvähenkinen ottelu, jossa molemmilla oli paikkansa ja vastustajan valmentajakin antoi matsin jälkeen kiitosta meille reilusta ja tasaväkisestä matsista.

Pronssi tuntui lähinnä lohdutuspalkinnolta. Tänä aamuna töihin ajellessani mietiskelin, kuinka ihmeellisesti asiat muuttuvat. Viime vuonna pronssi tuntui lähes MM-kullalta, launtaina ei. Olin pettynyt huonoon onneemme, koska hienot pelaajamme olisivat ansainneet kirkkaammat mitalit.

Pelaajamme ovat tehneet koko vuoden tunnollisesti ja hyvällä asenteella hommia. Yhteishenkemme on entistäkin parempi epätasaisesta peluutuksesta huolimatta. Pelaajien kunto, taidot, rohkeus ja pelikäsitys ovat parantuneet mahtavasti. Yksi yksittäisistä tavoitteesta tälle kaudelle puolustuspelaamisen kehittäminen onnistui hyvin; meille tehtiin koko sarjan vähiten maaleja. Toisaalta jäimme GBK:n (32) ja Hongan (38) tehdyistä maaleista aika kauas, 25 tehtyä maalia.

Kiitos koko joukkueelle hienoista hetkistä kaikissa joukkueemme tapahtumissa. Olen erittäin ylpeä joukkueestamme ja siitä, että saan kuulua tähän poppooseen.

Timo Karppanen