NIKEN BLOGI

Mukavuusalueelta epämukavuusalueelle (31.7.2017)

 

Edellinen blogitekstini herätti muutamia kiinnostavia kysymyksiä ja keskusteluja, joihin ajattelin tässä tekstissäni hieman syventyä.

Mitä käytännössä tarkoittaa, että harjoituksissa on aina kivaa? Voiko harjoituksissa olla aina kivaa? Miten tähän liittyy pelaajasta itsestään lähtevä motivaatio harjoitteluun?

On tavallista, että ihminen tekee asioita, joissa saa kokea onnistumisen tunteita ja olla omalla mukavuusalueellaan. Harva meistä haluaa ainakaan kovin pitkään tehdä sellaisia asioita, joita ei osaa niin hyvin, joissa epäonnistuu tai on riski epäonnistua. Niin on myös jalkapallossa. Kehittyäkseen jalkapallossa paremmaksi pelaajaksi, pelaajan on kuitenkin päästävä pois mukavuusalueeltaan ja mentävä rohkeasti epämukavuusalueelle.

Omalla mukavuusalueella harjoittelu on varmasti kivaa ja lapsuusvaiheen harjoittelussa tiettyyn pisteeseen saakka tavoitteellisuutta tärkeämpää. Tärkeintä on harjoitella oikeita asioita. Lapsuusvaiheen jalkapallossa tämä toteutetaan usein erilaisten leikkien tai kilpailujen avulla, jolloin sopivasti ”huijaamalla” saadaan pelaaja tekemään haluttuja asioita leikin varjolla. Tällöin harjoittelusta saadaan helposti myös kivaa. Nuori pelaaja huomaa, että pallo alkaakin yhtäkkiä totella jalkoja. Kipinä on sytytetty. Omalla ajalla käydään itsekseen tai kavereiden kanssa treenaamassa joukkueharjoituksissa opittuja asioita lisää, koska jalkapallo on kivaa. Toistojen kautta kehittymistä tapahtuu huomaamatta. TV:stä ja netistä seurataan jalkapalloa ja saadaan esikuvia, joita seurataan ja joilta opitaan asioita aina hiustyyliä myöten. Syntyy unelmia.

Mitä vanhemmaksi tullaan, unelmat muuttuvat joillain ehkä konkreettisiksi tavoitteiksi ja harjoittelu muuttuu tavoitteellisemmaksi. Harjoituksissa aletaan entistä enemmän keskittyä yksilön vahvuuksiin ja heikkouksiin, tai esimerkiksi harjoitusta vaativiin pelipaikkakohtaisiin asioihin. Pelaaja, joka on vaikkapa tottunut käyttämään isoa kokoaan tai nopeuttaan ja tekemään paljon maaleja, joutuu huomaamaan, että pelikaverit ympärillä ja vastassa olevat vastustajat ovat yhden talven aikana kasvaneet, vahvistuneet ja kehittyneet. Tilaa ja aikaa on vähemmän ja ne viimekesäiset kikat eivät ehkä enää toimikaan tai edes maalintekotilanteisiin ei enää pääse. Ollaan tilanteessa, jossa joudutaan opettelemaan uusia asioita, uusia keinoja pelata, ehkä jopa kokonaan toisella pelipaikalla kuin mihin on tottunut. Varsinkin nuori pelaaja voi kokea vahvuuksiensa tai vaikka taidollisten perusasioiden harjoittelun usein tylsäksi, koska kokee jo hallitsevansa asian. Heikkouksia ei usein haluta tai jakseta kehittää, koska silloin mennään toisella tavalla epämukavuusalueelle. Näin ollen voidaan olla tilanteessa, jolloin harjoittelu ei välttämättä ole aina kivaa.

Näissä tilanteissa mitataan pelaajan sisäistä motivaatiota harjoitteluun, kärsivällisyyttä ja omalla epämukavuusalueella olemista. Kaikki lähtee pelaajan omasta halusta harjoitella ja kehittyä. Valmentajan tehtävä on auttaa ja tukea pelaajaa astumaan pois mukavuusalueeltaan ja pyrkiä luomaan joukkueeseen sitä tukeva positiivinen oppimisen ilmapiiri. Valmentaja voi myös yrittää motivoida pelaajaa pelolla tai palkitsemalla, mutta se on kuitenkin keinotekoista. Vain pelaajasta itsestään lähtevä motivaatio on kestävää ja tuloksellista silloinkin, kun harjoittelu itsessään ei välttämättä ole niin kivaa. Kiva lähtee oikeasta asenteesta ja intohimosta harjoitteluun eli pelaajasta itsestään. On kivaa, kun kehittyy.

Pitkäjänteinen ja laadukas kasvatustyö seuroissa on suomalaisen jalkapallon kivijalka (14.6.2017)

 

Mediassa on tänä vuonna keskusteltu laajasti suomalaisen juniorijalkapalloilun tilasta, ja varsinkin pelaajakehityksen laatu on useassa kirjoituksessa ja keskustelussa noussut esiin. Kirjoituksissa ovat kuitenkin sujuvasti sekoittuneet miesten A-maajoukkueen menestys, lisenssipelaajien määrä koko maassa sekä juniorivalmennuksen taso. Keskusteluiden pohjalta myös useat laji-ihmiset ovat syyllistyneet toistensa mustamaalaamiseen ja syitä alemmuustilaan etsitään Palloliiton ja piirien toiminnasta alkaen, aina seurojen päivittäisen tekemisen kyseenalaistamiseen asti. Syyttelyn sijaan pitäisi miettiä, mitä itse voitaisiin tehdä vielä paremmin ja laadukkaammin.

On toki hyvä, että ollaan kriittisiä, mutta on vain osa totuutta, että suomalainen jalkapallo olisi alemmuustilassa. On totta, että miesten A-maajoukkueen tulokset viime vuodelta ovat huonoja ja emme tällä hetkellä pysty riittävästi tukemaan huipulle pyrkiviä lahjakkuuksia yksilötasolla. Tosiasiat on todettava, mutta niistä ei voida vetää liian suoria johtopäätöksiä koko lajin tilaan tai tulevaisuuteen.

Harrastajamäärä ja sen kasvu ovat se kivijalka, jonka varaan suomalaisen jalkapallon parempaa tulevaisuutta rakennetaan. Nais- ja tyttömaajoukkueiden sekä poika- ja nuorisomaajoukkueiden tulokset ovat olleet rohkaisevia. Suomesta on aivan viime aikoina siirtynyt useita nuoria pelaajia suoraan isoihin ulkomaisiin seuroihin. Veikkausliiga on kasvattanut yleisömääriään. Olosuhteet ovat kehittyneet koko ajan paremmiksi. Pelaajakehitykseen ja valmennuskoulutukseen on tehty ihan konkreettisia kehitystoimenpiteitä mm. Fortum Tutor- ja talenttivalmentajaohjelman kautta. Näiden lisäksi Palloliitto on parhaillaan toteuttamassa oman toimintansa tehostamiseksi suurinta muutosta perustamisensa jälkeen. Kuten poikien maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola Seurojen ääni- seminaarissa totesi, olemme menneet valtavasti eteenpäin ja asiat voisivat olla myös paljon huonommin.

Pelkästään isolla harrastajamäärällä emme tietenkään saavuta kansainvälistä menestystä. Ratkaisevinta on se, että tarvitsemme hyvin hoidettuja ja johdettuja seuroja, joissa tehdään pitkäjänteistä, suunnitelmallista ja laadukasta arkipäivän työtä. Seuroista täytyy löytyä valmentajia, jotka tietävät tarkalleen mitä, miten ja miksi missäkin ikäluokassa on tehtävä, jotta pelaajan laadukas arki taataan. Valmentajilla on oltava myös aikaa ja rauha tehdä työtään. Valmentajille on pystyttävä takaamaan riittävä tuki, taloudellinen turva ja koulutus.

FC Kontu on pelaajamäärältään Helsingin piirin kolmen suurimman seuran joukossa. Tässä suhteessa tilanteemme on siis erittäin hyvä. Haluamme edelleen terävöittää toimintaamme ja jatkossa tulla entistäkin tunnetummaksi laadukkaasta kasvatustyöstä. Laadukkaan kasvatustyön tae on yhteinen arvomaailma ja se, että pyrimme valmentajiemme kanssa joka ikinen päivä siihen, että pelaajillamme on harjoituksissa kivaa. Se, että jalkapallon pelaaminen ja harjoituksissa käyminen on kivaa, eikä pelaajaa tarvitse erikseen motivoida harjoittelemaan, mahdollistaa teknisten, taktisten, fyysisten ja henkisten ominaisuuksien kehittymisen osaavalla valmennuksella. Motivaatio harjoitteluun täytyy kuitenkin lähteä pelaajasta itsestään, se ei voi olla kiinni ulkoisista tekijöistä.

FC Kontun tavoitteena on kuljettaa mahdollisimman suurta määrää pelaajia ikäluokasta toiseen kohti omaa huippuaan. Menestystämme kasvattajaseurana mitataan mm. sillä, että meillä on edelleenkin tasaisen laadukkaita ja elinvoimaisia joukkueita vanhimmissa juniori-ikäluokissa sekä laajalla rintamalla oman kasvatustyön tuloksia seuran edustusjoukkueessa.

On selvää, että mitä laadukkaampaa työtä junioriputken aikana teemme, sitä parempia pelaajia kykenemme kasvattamaan ja sitä korkeammalla tasolla juniorijoukkueemme ja myöhemmin oma edustusjoukkueemme pelaa. Mikäli tämän putken aikana olemme jossain vaiheessa tilanteessa, jossa joku pelaajistamme halutaan menestyneempään seuraan pelaamaan niin sanotusti kirkkaammissa valoissa, olemme siitä vain erittäin ylpeitä.

Tässä blogissa valmennuspäällikkömme Niklas "Nikke" Pippingsköld kirjoittaa ajatuksiaan pelaajakehityksestä, valmennuksesta ja seuramme juniorityön kehittämisestä. Tekstejä luvassa vähintään kerran kuukaudessa.