Menin vuonna 1989 vanhemmiltani salaa FC Kontun jalkapalloharjoituksiin tuolloin vielä Mellunmäessä sijaitsevalle hiekkakentälle hyvän ystäväni houkuttelemana. Lopulta myös isänikin ymmärsi, että tytötkin voivat harrastaa jalkapalloa siinä missä pojatkin. Vajaan kymmenen vuoden junnuvuosiin mahtuu ikimuistoisia turnauksia sekä kotimaassa että ulkomailla. "Rinttarin" ja Vesalan kentät ovat olleet suosikkipaikkojani nuoruudessa. Palasin FC Kontun toimintaan aktiivisesti takaisin vuonna 2015. Tyttäreni oli tosin jo ehtinyt parisen vuotta aikaisemmin aloittaa oman jalkapalloilijan uransa seuran Prinsessafutiksen merkeissä. Viimeiset vuodet ovat vierähtäneet harrastenaisten joukkueessa pelaten sekä tyttäreni T10-11 joukkueen joukkueenjohtajana toimien. FC Kontun johtokuntaan tulin valituksi marraskuussa 2019.

Vapaaehtoistyö on ollut lähellä sydäntäni viimeisen kymmenen vuoden ajan. Haluan olla mukana edistämässä lasten ja nuorten liikkumista ja hyvinvointia FC Kontussa. Fyysisen kunnon lisäksi jalkapallo joukkuelajina opettaa ihmistenvälisiä vuorovaikutussuhteita, toisten kunnioittamista ja huomioonottamista. Onkin erittäin tärkeää, että lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on tunne siitä, että he kuuluvat johonkin yhteisöön ja, että heillä jokaisella on oma tärkeä merkityksensä tuon yhteisön, joukkueen sekä seuran, toiminnassa.

Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että saan olla osana FC Kontun toimintaa. Aivan liian harvoin muistamme korostaa toiminnassamme seuran loistavia harjoitteluolosuhteita, kulttuuritulkkien, tukirahaston tai erityisjalkapallojoukkue Fair Play Teamin olemassa oloa. FC Kontu mahdollistaa jalkapallon harrastamisen jokaiselle kulttuurista, sosioekonomisesta tekijöistä tai ihmisten erityisyydestä huolimatta. FC Kontu, jalkapalloa jokaiselle.

Ensimmäinen kontaktini Kontun toimintaan oli vähän toistakymmentävuotta sitten, kun poikani aloitti Pikkujättiliigan pelit. Pikkujättiliigan jälken perustettiin -97 syntyneiden poikien joukkue ja päädyin ensin joukkueen rahakirstun vartijaksi ja sitten joukkueenjohtajaksi ja muutaman vuoden päästä myös seuran johtokuntaan. Kauden 2014 alusta kevääseen 2020 toimin seuran puheenjohtajana.

Kontun toiminnassa minua viehättää yhdistelmä kylähenkeä ja suuren kaupungin tiivistä kilpailua. Kontulinjan malli, jossa ikäluokka toimii yhtenä joustavana ryhmänä huomioiden sekä kilpailulliset tavoitteet että harrastusliikunnan on välillä haastava mutta samalla erittäin antoisa. Arvostan ennenkaikkea sitä, että Kontussa jokaisen joukkueen ja myös seuran toiminta perustuu vapaaehtoisten toimijoiden panokseen yhteisten tavoitteiden puolesta.

Ensimmäinen muistoni FC Kontusta on 80-luvulta, kun juuri Sipoosta muuttaneena huomasin muutaman koulukaverini harrastavan futista, koska kävivät säännöllisesti treeneissä talvellakin. Kontulan urheilupuistossa oli jo tullut käytyä pelaamassa lätkää noin vuonna -75 Kontulan Jokereita vastaan, siitä muistikuvani on tosin aika hatara. Kiskaa ei ainakaan ollut.

Lapsena eri lajikokeiluista erityisesti muistuu mieleeni jalkapallotreenit noin 8-vuotiaana aloittelevana maalivahtina, kun jo edesmennyt Kai Pahlman näytti miten banaanipotku tehdään isoon maaliin. Kerroin valmentajalle että enhän voi mitenkään torjua ku se vetää aina ylänurkkaan… Vastaus oli että sun pitää kasvaa ja harjoitella!

Pitkän hiljaiselon jälkeen piti sitten saada esikoispojalle "ohjattua urheilullista toimintaa", joten tulimme tuttavan vinkistä FC Kontun Pikkujättiliigaan, ja oltiin taas Rinttarilla. P98- joukkue perustettiin 2004 ja pian huomasin olevani joukkueenjohtajana. Nyt yli vuosikymmen myöhemmin toinen poikani harjoittelee jalkapalloa innolla P06:ssa.

Kontun johtokunnassa aloitin vuonna 2006. Viimeiset vuodet seuran talousvastaavana olen vahtinut että seuran toiminta on taloudellisesti suunnitelman mukaista.

Liityin mukaan Kontun toimintaan vuonna 2011, kun esikoispojan P05 joukkue perustettiin. Nuorempi poikani aloitti jalkapalloharrastuksen Pikkujättiliigan kautta, jonka jälkeen liittyi P08 joukkueeseen joukkueen perustamisvaiheessa vuonna 2014. Hyvin nopeasti siirryin vanhemman roolista myös toimihenkilöksi ja olenkin saanut toimia vuosia erilaisissa toimihenkilörooleissa molemmissa ikäluokissa. Tällä hetkellä toimin molempien ikäluokkien joukkueenjohtajana sekä nuoremman poikani joukkueessa valmentajana.

Pitkä kokemus seuran toiminnasta eri rooleissa yhdistettynä viime vuosien seuran vahvaan kehityskulkuun sai kiinnostumaan johtokunnan toiminnasta ja tulin valituksi johtokuntaan lokakuussa 2020. Seura on viime vuosina mennyt ammattimaisempaan suuntaan ja vapaaehtoisena toimihenkilönä olen päässyt osaksi tätä kasvutarinaa. Johtokuntatyöskentely mahdollistaakin entistä laajempaan näkemyksen seuran toiminnasta ja sen kehittämisestä. Alueen yhteisöllisyys ja ensiluokkaiset harjoitteluolosuhteet yhdistettynä seuran motivoituneeseen valmennukseen mahdollistavat laadukkaan arjen pelaajille.

FC Kontu tarjoaa liikunnan riemua ja iloa lukemattomille perheille ja antaa jokaiselle lapselle taustasta riippumatta mahdollisuuden kehittyä oman elämänsä tähtipelaajaksi.

Olen tullut FC Kontun toimintaan mukaan syksyllä 2012, kun esikoiseni aloitti jalkapalloharrastuksen T05 joukkueen treeneissä Rinttarilla ja muutamaa kuukautta myöhemmin liityimme perustamisesta alkaen T06-07 joukkueeseen. Kun niitä treenejä tuli siinä kentän laidalla seurattua, niin eipä mennyt aikaakaan, kun ilmoitin halukkuuteni auttaa treeneissä valmentajana ja seuraavana vuonna minut pyydettiinkin joukkueen johtoryhmään taloudenhoitajaksi. Keskimmäinen lapsista aloitteli muistaakseni syksyllä 2013 Prinsessafutiksessa ja liittyi syksyllä 2014 perustettuun T08-09 (nykyään T07-09) joukkueeseen, jonka taloudenhoitajaksi ilmoittauduin jo heti ensimmäisellä kaudella perustamiskokouksessa valitun taloudenhoitajan tilalle, kun hänen tyttärensä lopetti harrastuksen. Jossain vaiheessa sitten ”ajauduin” T07-09 joukkueen jojoksi, mitä pestiä hoidan edelleen ja T06 joukkueen fuusioiduttua T05:een ja sen jälkeen LPS:n kanssa East United T05-06 joukkueeksi hoidin myös sitä taloudenhoitajan tointa syksyyn 2019. Johtokunnassa olen ollut syyskokouksesta 2018 alkaen.

Kuopuskin kävi vuoden verran pelaamassa FC Kontu P11 joukkueessa, mutta siirtyi kavereiden perässä ”erääseen nimeltä mainitsemattomaan sini-valkoisella paidalla pelaavaan jalkapalloseuraan”, mistä voinee päätellä, mikä seura on en gång och alltid allekirjoittaneen sydämessä. Omaa lajitaustaa jalkapallosta minulla ei varsinaisesti ole, vaan itse pelasin jääkiekkoa I-HK:ssa noin vuodet 1986-1994 ja vielä myöhemmin opiskeluaikana PUS-Hockeyssä miesten III-divarissa pari kautta 90-luvun lopussa. Myöhemmin olen pelannut salibandya Pallokeisareissa divisioonatasolla ja voittanut myös salibandyn SM-hopeaa M-35 sarjassa keväällä 2019. Aikaisemmin olen tehnyt vapaaehtoistyötä MLL Myllypuron paikallisyhdistyksen hallituksessa vuosina 2012-17 ja ”siviilissä” olen ammatiltani lakimies ja sotilasarvo on reservin luutnantti.

2014 keväällä esikoiseni pelasi Pikkujättiliigaa (nykyinen Pikkukontuliiga). Pelejä seuratessani huomasin, että mieleen hiipi ajatus siitä, kuinka mukavaa olisi itsekin pelata. Aikanani olin pelannut koripalloa yläasteikäisenä. Lapseni peli-iloa ja innostusta seuratessa muistin, että minähän olen sielultani joukkuepelaaja ja veri alkoi vetää sellaisen lajin pariin.

Mitäpä siinä tilanteessa voi ihminen tehdä, muuta kuin perustaa joukkueen? Kesäkuussa 2014 meillä oli kasassa Idän Helmet joukkueen ensimmäinen kokoonpano. Joukkue koostui sekä täysin vasta-alkajista että konkareista, jotka ihailtavan kärsivällisesti opastivat meitä muita lajin saloihin. Idän Helmet on edelleen toimiva ja kehittyvä joukkue. Olen toiminut koko joukkueen historian sen joukkueenjohtajana ja pelaajana. Jalkapallo ja joukkueessa mukana oleminen on tuonut elämään paljon sisältöä, uusia ystäviä, liikkumisen iloa, mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä.

Esikoiseni pelasi Kontun P08 joukkueessa kuusi vuotta, mutta vaihtoi sitten toisaalle kilpailullisempaan joukkueeseen. Pikkuveli pelaa P12 joukkueessa. Lasten harrastuksissa mukana olo voi joskus tarkoittaa minuuttiaikatauluja ja sen myötä arkeen stressiäkin, mutta kyllä se paljon antaakin. On upeaa seurata lasten kehittymistä paitsi itse lajitaidoissa niin myös osana joukkuetta, miten he kantavat oman vastuunsa, miten kannustavat toisia ja miten heitä kannustetaan. Liikunnallinen elämäntapa on itselleni tärkeä ja toivon, että nuorena jo saatu tottumus liikuntaan pitää sen osana elämää myöhemminkin.

Vapaaehtoistyön kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja asioihin, joihin en ehkä muiden kuvioiden kautta olisi tutustunut. Johtokuntaan tulin mukaan syksyllä 2019 vähän vahingossa. Toivon, että voin tuoda sen työskentelyyn sitä osaamista, mitä minulla on päivätyöni puolelta karttunut myynnistä ja johtamisesta. Kehitetään yhdessä seuraa, jotta mahdollisimman moni nuori saa nauttia pelaamisesta Itä-Helsingissä.

Kondekan huudit ovat minulle tutut taaperosta lähtien. Muutin Keinulaudantie femmaan vuonna 66. Ensimmäinen kosketus Kontuun tuli teini-iässä, kun tuli käytyä Rinttarilla katsomassa muutamia miesten matseja. Menoa ja meininkiä riitti - varsinkin katsomon puolella. Oma jalkapallourani on sangen vaatimaton. Lukion jälkeen olin perustamassa puulaakiseuraa, jossa pelasin rapiat 15 vuotta. Helsingin piirin alimpia divareita tuli silloin tahkottua. Pelipaidan väri oli kuitenkin sininen, kuten elämäni kolmannellakin jalkapallojoukkueella. Se pelaa kotiottelunsa Stamford Bridgella!

Pienen etäasumisjakson jälkeen paluu kotikulmille oli sangen mukava juttu ja varsinainen Kontu-urani käynnistyi tyypilliseen tapaan lasten jalkapalloharrasuksen myötä. Esikoisen Pikkujättiliigan jälkeen perustettiin syyskuussa 2009 vuonna 03-syntyneiden poikien joukkue. Kymmenkunta vuotta joviaalin porukan porukan kanssa vierähti nopeasti, aluksi nollakolmosten valmennustiimissä ja sitten B-ikäluokassa nollakakkosten valmennuksen apuna. Joukkueenjohtajana tyttäreni 04-joukkueessa olen ollut elokuusta 2015 lähtien. Yhteisjoukkuekuviot ovat tulleet sen myötä tutuksi ja näenkin vahvasti, että pienten ikäluokkien myötä tiivis yhteistyö naapuriseurojen kanssa on etenkin tyttöpuolella välttämätöntä.

Kuopukseni pelaa 08-poikien ryhmässä. Toimihenkilöroolia minulla ei joukkueessa ole, mutta aktiivisena vanhempana olokin on välillä ihan jees.

Kontun johtoryhmässä aloitin 2017. Henkilökohtaisena kannustimenani toimi halu ymmärtää seuran toimintaa laajemmin. Joukkuetoimijana fokus oli kuitenkin vain oman joukkueen asioissa ja isompi kuva oli ainakin minulle melko hähmäinen. Paljon on tullut tähän mennessä opittua ja haasteita riittää mukavasti. Johtoryhmässä vastuualueeseeni kuuluu nyt vapaaehtoistyötekijöihin ja toimihenkilöihin liittyvä seurakehitys.

Ensimmäinen kosketus FC Kontuun on ollut omilta juniorivuosilta, tosin silloin Kontu oli rakas vastustaja. Mukaan seuran toimintaan pääsin lasten myötä niin Pikkujättiliigan kuin Prinsessafutiksen kautta. Pojan innostuttua pelaamaan P05 ryhmässä ajauduin vähitellen sivurajan sisäpuolelle valmennustehtäviin. Tällä hetkellä toimin yhtenä valmentajana C/B-pojissa. Oma valmentajaosaaminen kohdistuu sekä maalivahtipelaamiseen että sosiaaliseen oppimiseen. Erityisesti sydäntä lähellä on auttaa pelaajia kehittymään pelaajina ja joukkueurheilijoina toisia ja itseään kunnioittaen.

Kontun vahvuutena näen sekä kilpailullisen kehittymisen mutta myös ennen kaikkea voimakkaan ja merkittävän sosiaalisen tehtävän toiminta-alueellaan. Kaikki ovat tervetulleita ja jokaiselle löytyy paikka niin kentältä kuin sen ympäriltä.

Aloitin johtokuntatyöskentelyn vasta nyt keväällä 2020, eli ole tuorein ”johtislainen” rivissä. Odotan mielenkiinnolla, että pääsemme yhdessä kehittämään toimintaa ja luomaa FC Kontusta entistäkin vahvempaa alueellista toimijaa Itä-Helsinkiin.

Syksyllä 2016 eräänä iltapäivänä tyttäreni palasi esikoulusta kotiin kertoen hoitopäivän kohokohdan olleen Futis. Fc Kontun seuran työntekijä oli vieraillut päiväkodilla kertomassa seuran toiminnasta ja mm. Prinsessafutiksesta. Sen tiimoilta seuraavana lauantaina lähdimme katsomaan mitä tämä jalkapallo prinsessateemalla mahtoi tarkoittaa. Muutaman kokeilukerran jälkeen tytär ilmoitti haluavansa jatkaa lajin parissa ja sillä tiellä olemme edelleen. Prinsessafutiksesta siirryimme T10-11 joukkueeseen keväällä 2017 joka oli perustettu edellisenä syksynä.

Toimin alkuun tyttäreni kuljettajana, kannustajana ja harrastuksen rahoittajana. Sosiaalisena luonteena tutustuin hyvin pian kentänlaidalla seisoskellessani joukkueen muiden lasten vanhempiin ja aktivoiduin vapaaehtoistoimijana. Ensimmäisiin Itäliigan peleihin leivoimme tyttäreni kanssa mokkapaloja ja osallistuin buffetin ylläpitoon. Vuosien saatossa vapaaehtoisuus lisääntyi luontaisesti, otin vastuulleni joukkueen varainhankinnan ja kesällä 2020 siirryin joukkueen rahastonhoitajaksi.

Esikoistyttäreni harjoituksia ja pelejä kentän reunalla seurannut pikkusiskokin koki jalkapallokärpäsen pureman tänä syksynä ja liityimme juuri perustettuun TP14 joukkueeseen.

Omaa jalkapallotaustaa en omaa. Muutimme pääkaupunkiseudulle mieheni työnperässä 2006. Rajakylään asetuimme vuonna 2011 jolloin vielä äitiyslomalla ollessani kiersin vaunulenkeillä liki päivittäin Vesalan kenttien ympäristöä, tietämättä että muutaman vuoden kuluttua viheriöt tulevat erittäin tutuiksi. Näiden jalkapallon täyttämien vuosien saatossa koen että olen saanut lasteni harrastusten myötä myös itselleni paljon mm. Uusia Ystäviä.

Johtokuntaan minut valittiin seuran syyskokouksessa 2020.

Ensimmäinen muistoni FC Kontusta on jostain 80-luvun puolivälistä, kun kävin katsomasssa Kontun pelejä Kontulan nurmella parhaan ystäväni kanssa. Vaikka muistan olleeni hyvinkin innokas katsoja ja kannustaja, en kuitenkaan syystä tai toisesta eksynyt mukaan seuran toimintaan tai edes jalkapallon pariin vielä tässä vaiheessa.

Vuonna 2008 tiemme kohtasivat uudelleen, kun tyttäriemme mukana päiväkodista kotiin kantautui mainos prinsessafutiksesta, jonne molemmat halusivat osallistua ja osallistuivatkin samoin kuin Pikkujättiliigaan. Tässä vaiheessa omani ja perheeni pikkurilli oli jo annettu lajille, oli siis aika antaa koko käsi - syksyllä 2009 olimme mukana perustamassa FC Kontuun T02-joukkuetta.

Aloitin joukkueen rahastonhoitajana, mutta alle puolen vuoden sisällä olin jo yksi joukkueen valmentajista yhdessä vaimoni kanssa. Tästä alkoi matkani seura-aktiivina. Matkaan mahtuu jo nyt paljon uuden oppimista, kokemuksia, ikimuistoisia hetkiä, C-tason valmentajakoulutus sekä niin huoltajan kuin joukkueenjohtajankin roolit.

Tällä hetkellä toimin johtokunnan ja tukirahastotoimikunnan jäsenenä, FC Kontu East United TB:n rahastonhoitajana ja tarvittaessa huoltajana sekä FC Kontu JPH:n (harrastenaisten) valmentajana.

Ensimmäiset muistot FC Kontusta on nuoruusvuosilta kun siskoni pelasi seuran kultaisina tyttöfutisvuosina 90-luvun alkupuoliskolla. Itse tulin toimintaan keväällä 2012 poikani liityttyä P04-joukkueeseen. Samana keväänä osallistuin jo E-valmennuskoulutukseen. Tyttären vuoro oli aloittaa jalo harrastus saman vuoden syksynä. Tuolloin kuitenkin vielä olin aktiivinen kuskaaja, kannustaja ja kustantaja.

Syksyllä 2013 aloitin joukkueenjohtajahommat T06-07 joukkueessa. Pienessä joukkueessa sai kyllä tehdä paljon muutakin. Monien ihanien ja kamalan ihanien, vaihe- ja muistorikkaiden vuosien jälkeen jäin pois East United T05-06 joukkueenjohtajan tehtävistä kauden 2018-2019 päätteeksi ja näin päättyi ura joukkueenjohtajana futiksen parissa ainakin tällä erää.

Johtokunnassa olen nyt neljättä kautta. FC Kontu on paikallinen, yhteisöllinen seura, jonka toimintaa on mukava olla kehittämässä.