Johtokunta esittäytyy

Olli Venelampi, puheenjohtaja

 

Ensimmäinen kontaktini Kontun toimintaan oli vähän toistakymmentävuotta sitten, kun poikani aloitti Pikkujättiliigan pelit. Pikkujättiliigan jälken perustettiin -97 syntyneiden poikien joukkue ja päädyin ensin joukkueen rahakirstun vartijaksi ja sitten joukkueenjohtajaksi ja muutaman vuoden päästä myös seuran johtokuntaan.  Kauden2014 alusta olen toiminut seuran puheenjohtajana.

Kontun toiminnassa minua viehättää yhdistelmä kylähenkeä ja suuren kaupungin tiivistä kilpailua. Kontulinjan malli, jossa ikäluokka toimii yhtenä joustavana ryhmänä huomioiden sekä kilpailulliset tavoitteet että harrastusliikunnan on välillä haastava mutta samalla erittäin antoisa. Arvostan ennenkaikkea sitä, että Kontussa jokaisen joukkueen ja myös seuran toiminta perustuu vapaaehtoisten toimijoiden panokseen yhteisten tavoitteiden puolesta.

 

Heli Liuha, varapuheenjohtaja

 

Oli vuosi 1989. Menin vanhemmiltani salaa FC Kontun jalkapalloharjoituksiin tuolloin vielä Mellunmäessä sijaitsevalle hiekkakentälle. Mukaan minut oli houkutellut läheinen ystäväni. Loppujen lopuksi isänikin ymmärsi, että tytötkin voivat harrastaa jalkapalloa siinä missä pojatkin. Vajaan kymmenen vuoden junnuvuosiin mahtuukin ikimuistoisia turnauksia sekä kotimaassa että ulkomailla. "Rinttarin" ja Vesalan kentät ovat olleet suosikkipaikkojani nuoruudessa. Palasin FC Kontun toimintaan aktiivisesti takaisin vuonna 2015 samaisen lapsuudenystäväni houkuttelemani. Tyttäreni oli tosin jo ehtinyt parisen vuotta aikaisemmin aloittaa oman jalkapalloilijan uransa seuran Prinsessafutiksen merkeissä. Viimeiset vuodet ovatkin vierähtäneet harrastenaisten joukkueessa pelaten sekä tyttäreni T10-11 joukkueen joukkueenjohtajana. FC Kontun johtokuntaan tulin valituksi marraskuussa 2019. 

Vapaaehtoistyö on ollut lähellä sydäntäni viimeisen kymmenen vuoden ajan. Tiivistetysti, tärkein asia elämässä on ihmisten kokonaisvaltainen terveys. Haluankin olla mukana edistämässä lasten ja nuorten liikkumista ja hyvinvointia FC Kontussa. Fyysisen kunnon lisäksi jalkapallo joukkuelajina opettaa ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita, toisten kunnioittamista ja huomioonottamista. On erittäin tärkeää, että lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on tunne siitä, että he kuuluvat johonkin yhteisöön ja, että heillä jokaisella on oma tärkeä merkityksensä tuon yhteisön, joukkueen, toiminnassa. 

Olen onnellinen ja ylpeä siitä, että saan olla osana FC Kontun toimintaa. Aivan liian harvoin muistamme korostaa toiminnassamme seuran kulttuuritulkkien, tukirahaston tai erityisjalkapallojoukkue Fair Play Teamin olemassa oloa. FC Kontu haluaa mahdollistaa jalkapallon harrastamisen jokaiselle kulttuurista, sosioekonomisesta tekijöistä tai ihmisten erityisyydestä huolimatta. FC Kontu, jalkapalloa jokaiselle.

Markku Rahkonen, talouspäällikkö

 

Ensimmäinen muistoni FC Kontusta on 80-luvulta, kun juuri Sipoosta muuttaneena huomasin muutaman koulukaverini harrastavan futista, koska kävivät säännöllisesti treeneissä talvellakin. Kontulan urheilupuistossa oli jo tullut käytyä pelaamassa lätkää noin vuonna -75 Kontulan Jokereita vastaan, siitä muistikuvani on tosin aika hatara. Kiskaa ei ainakaan ollut.

Lapsena eri lajikokeiluista erityisesti muistuu mieleeni jalkapallotreenit noin 8-vuotiaana aloittelevana maalivahtina, kun jo edesmennyt Kai Pahlman näytti miten banaanipotku tehdään isoon maaliin. Kerroin valmentajalle että enhän voi mitenkään torjua ku se vetää aina ylänurkkaan… Vastaus oli että sun pitää kasvaa ja harjoitella!  

Pitkän hiljaiselon jälkeen piti sitten saada esikoispojalle "ohjattua urheilullista toimintaa", joten tulimme tuttavan vinkistä FC Kontun Pikkujättiliigaan, ja oltiin taas Rinttarilla. P98- joukkue perustettiin 2004 ja pian huomasin olevani joukkueenjohtajana. Nyt yli vuosikymmen myöhemmin toinen poikani harjoittelee jalkapalloa innolla P06:ssa.

Kontun johtokunnassa aloitin vuonna 2006. Viimeiset vuodet seuran talousvastaavana olen vahtinut että seuran toiminta on taloudellisesti suunnitelman mukaista.

Katri Lempinen

 

2014 keväällä esikoiseni pelasi Pikkujättiliigaa (nykyinen Pikkukontuliiga). Pelejä seuratessani huomasin, että mieleen hiipi ajatus siitä, kuinka mukavaa olisi itsekin pelata. Aikanani olin pelannut koripalloa yläasteikäisenä, aikuisena liikkuminen oli painottunut ryhmäliikuntaan ja kuntosaliin ja lasten synnyttyä sekin oli hyvin satunnaista ja yleisin liikuntamuoto oli lähinnä kävely. Lapseni peli-iloa ja innostusta seuratessa muistin, että minähän olen sielultani joukkuepelaaja ja veri alkoi vetää sellaisen lajin pariin.

Mitäpä siinä tilanteessa voi ihminen tehdä, muuta kuin perustaa joukkueen? Kesäkuussa 2014 meillä oli kasassa Idän Helmet joukkueen ensimmäinen kokoonpano. Joukkue koostui sekä täysin vasta-alkajista että konkareista, jotka ihailtavan kärsivällisesti opastivat meitä muita lajin saloihin. Kuntotaso oli yleisesti ottaen todella heikko, mutta siinähän se koheni viikko viikolta. Tosin seuraavat vuodet ovat osoittaneet, ettei mikään kuntotaso tunnu olevan tässä lajissa tarpeeksi (varsinkin kun näitä ikävuosia tässä karttuu samalla).

Idän Helmet on edelleen toimiva ja kehittyvä joukkue. Olen toiminut koko joukkueen historian sen joukkueenjohtajana ja pelaajana. Jalkapallo ja joukkueessa mukana oleminen  on tuonut elämään paljon sisältöä, uusia ystäviä, liikkumisen iloa, mahdollisuuden oppia uutta ja kehittyä (vaikkakin rajallisesti tässä kohtaa) ja toki joskus myös oppia ihmisten välisten ristiriitojen keskellä luovimisesta, koska niitäkin joukkuetoimintaan mahtuu.

Esikoiseni on jatkanut valitsemallaan tiellä ja pelaa P08 joukkueessa ja pikkuveli P12 joukkueessa. Lasten harrastuksissa mukana olo voi joskus tarkoittaa minuuttiaikatauluja ja sen myötä arkeen stressiäkin, mutta kyllä se paljon antaakin. On upeaa seurata lasten kehittymistä paitsi itse lajitaidoissa niin myös osana joukkuetta, miten he kantavat oman vastuunsa, miten kannustavat toisia ja miten heitä kannustetaan. Liikunnallinen elämäntapa on itselleni tärkeä ja toivon, että nuorena jo saatu tottumus liikuntaan pitää sen osana elämää myöhemminkin.

Vapaaehtoistyö on asia jota täytyy säännellä sopiviksi annospaloiksi. Tunnen itse kuitenkin saaneeni enemmän kuin antaneeni. Kun lähtee mukaan, tutustuu kaikenlaisiin ihmisiin, joihin ei ehkä muiden kuvioiden kautta tutustuisi. Elämästä tulee rikkaampaa. Johtokuntaan tulin mukaan syksyllä 2019 vähän vahingossa. Toivon, että voin tuoda sen työskentelyyn ehkä jotain osaamista, mitä minulla on päivätyöni puolelta karttunut myynnistä ja johtamisesta. Selvää on myös, että minulla on paljon opittavaa. Pidetään yhdessä  seuramme elinvoimaisena ja kehittyvänä, jotta mahdollisimman moni nuori saa nauttia pelaamisesta Itä-Helsingissä. ”

Sami Leinonen

 

Olen tullut FC Kontun toimintaan mukaan syksyllä 2012, kun esikoiseni aloitti jalkapalloharrastuksen T05 joukkueen treeneissä Rinttarilla ja muutamaa kuukautta myöhemmin liityimme perustamisesta alkaen T06-07 joukkueeseen. Kun niitä treenejä tuli siinä kentän laidalla seurattua, niin eipä mennyt aikaakaan, kun ilmoitin halukkuuteni auttaa treeneissä valmentajana ja seuraavana vuonna minut pyydettiinkin joukkueen johtoryhmään taloudenhoitajaksi. Keskimmäinen lapsista aloitteli muistaakseni syksyllä 2013 Prinsessafutiksessa ja liittyi syksyllä 2014 perustettuun T08-09 (nykyään T07-09) joukkueeseen, jonka taloudenhoitajaksi ilmoittauduin jo heti ensimmäisellä kaudella perustamiskokouksessa valitun taloudenhoitajan tilalle, kun hänen tyttärensä lopetti harrastuksen. Jossain vaiheessa sitten ”ajauduin” T07-09 joukkueen jojoksi, mitä pestiä hoidan edelleen ja T06 joukkueen fuusioiduttua T05:een ja sen jälkeen LPS:n kanssa East United T05-06 joukkueeksi hoidin myös sitä taloudenhoitajan tointa syksyyn 2019. Johtokunnassa olen ollut syyskokouksesta 2018 alkaen.

Kuopuskin kävi vuoden verran pelaamassa FC Kontu P11 joukkueessa, mutta siirtyi kavereiden perässä ”erääseen nimeltä mainitsemattomaan sini-valkoisella paidalla pelaavaan jalkapalloseuraan”, mistä voinee päätellä, mikä seura on en gång och alltid allekirjoittaneen sydämessä. Omaa lajitaustaa jalkapallosta minulla ei varsinaisesti ole, vaan itse pelasin jääkiekkoa I-HK:ssa noin vuodet 1986-1994 ja vielä myöhemmin opiskeluaikana PUS-Hockeyssä miesten III-divarissa pari kautta 90-luvun lopussa. Myöhemmin olen pelannut salibandya Pallokeisareissa divisioonatasolla ja voittanut myös salibandyn SM-hopeaa M-35 sarjassa keväällä 2019. Aikaisemmin olen tehnyt vapaaehtoistyötä MLL Myllypuron paikallisyhdistyksen hallituksessa vuosina 2012-17 ja ”siviilissä” olen ammatiltani lakimies ja sotilasarvo on reservin luutnantti.

Mika Rajamäki

 

Kondekan huudit ovat minulle tutut taaperosta lähtien. Muutin Keinulaudantie femmaan vuonna 66. Ensimmäinen kosketus Kontuun tuli teini-iässä, kun tuli käytyä Rinttarilla katsomassa muutamia miesten matseja. Menoa ja meininkiä riitti - varsinkin katsomon puolella. Oma jalkapallourani on sangen vaatimaton. Lukion jälkeen olin perustamassa puulaakiseuraa, jossa pelasin rapiat 15 vuotta. Helsingin piirin alimpia divareita tuli silloin tahkottua. Pelipaidan väri oli kuitenkin sininen, kuten elämäni kolmannellakin jalkapallojoukkueella. Se pelaa kotiottelunsa Stamford Bridgella!    

Pienen etäasumisjakson jälkeen paluu kotikulmille oli sangen mukava juttu ja varsinainen Kontu-urani käynnistyi tyypilliseen tapaan lasten jalkapalloharrasuksen myötä. Esikoisen Pikkujättiliigan jälkeen perustettiin syyskuussa 2009 vuonna 03-syntyneiden poikien joukkue. Kymmenkunta vuotta joviaalin porukan porukan kanssa vierähti nopeasti, aluksi nollakolmosten valmennustiimissä ja sitten B-ikäluokassa nollakakkosten valmennuksen apuna. Joukkueenjohtajana tyttäreni 04-joukkueessa olen ollut elokuusta 2015 lähtien. Yhteisjoukkuekuviot ovat tulleet sen myötä tutuksi ja näenkin vahvasti, että pienten ikäluokkien myötä tiivis yhteistyö naapuriseurojen kanssa on etenkin tyttöpuolella välttämätöntä.

Kuopukseni pelaa 08-poikien ryhmässä. Toimihenkilöroolia minulla ei joukkueessa ole, mutta aktiivisena vanhempana olokin on välillä ihan jees.   

Kontun johtoryhmässä aloitin 2017. Henkilökohtaisena kannustimenani toimi halu ymmärtää seuran toimintaa laajemmin. Joukkuetoimijana fokus oli kuitenkin vain oman joukkueen asioissa ja isompi kuva oli ainakin minulle melko hähmäinen. Paljon on tullut tähän mennessä opittua ja haasteita riittää mukavasti. Johtoryhmässä vastuualueeseeni kuuluu nyt vapaaehtoistyötekijöihin ja toimihenkilöihin liittyvä seurakehitys.

Mila Pallassalo

 

Jalkapallon täyteinen elämäntyyli on tarttunut elämääni heti syntymästä asti. Isäni on valmentanut pitkään naapuriseura Valtin riveissä ja kentillä tulikin vietettyä sisarusten harrastamisen puitteissa aikamoinen tovi. Ilmoitin jo alle kouluikäisenä, että en ala jalkapalloa pelaamaan. Sen päätöksen voimalla pysyin muiden lajien piirissä 11- vuotiaaseen saakka. Äitini sai minut sitten houkuteltua Valtin treeneihin ja voisi sanoa, että sillä tiellä ollaan vaikka seura on välillä vaihtunut.

FC Kontun toimintaan tulin mukaan, kun T04-05 joukkue perustettiin keväällä 2011 ja ystäväni pyysivät minut mukaansa valmentamaan joukkuetta. Valmennukseen hurahdin heti ja jo seuraavan talven aikana aloitin ohjaamaan Sanna Varan kanssa kerhotoiminnan ryhmiä. Syksyllä 2013 aloitin seurassa oppisopimusopiskelijana.

Syksystä 2013 aina elokuuhun 2018 saakka toimin seurassa päätoimisena erilaisissa toimenkuvissa, joista viimeisimpänä tyttöjen junioripäällikkönä. Aika työntekijänä FC Kontussa oli antoisaa sekä opettavaista. Kiitos siitä erityisesti monille huikeille työkavereille. Ajan myötä kuitenkin päädyin opiskelemaan uuden alan ammattikorkeakoulussa ja nykyään työskentelenkin päivät muualla ja illat vietän aktiivisesti FC Kontun toiminnassa ollen 2007-2009 syntyneiden tyttöjen vastuuvalmentaja, seuran tutor ja johtokunnan jäsen. Johtokuntaan tulin valituksi keväällä 2019 ja johtokunta työskentely onkin ollut hyvä tapa jatkaa työtä seuran hyväksi. Erityisen lähellä sydäntäni ovat seuramme tyttöjoukkueet ja niiden toiminnan kehittäminen entisestään.

 

Jari Grönberg

 

Olen ollut seuran toiminnassa mukana noin kolmekymmentä vuotta. Muutamia vuosia olen ollut palkkavalmentajana myös muissa seuroissa, kuten Viikkareissa - mutta olen aina maksanut Kontu jäsenmaksun. Olen siis ollut pääosin valmentajana, pari ryhmää vetänyt A junnuiksi + noin 7 vuotta Kontu/LA:n (3 ja 4 div:) vastuuvalmentajana. Joukkueenjohtaja hommia unohtamatta ja Kontu Naisjalkapallon mukana olen myös ollut valmentajana ja joukkueenjohtajana. Nykyinen hommani on  Kontu / edustukseen managerinä olo - siis joukkueen rakentaminen valmennuksen kanssa ja talous. Johtokunnassa olen nyt toista kertaa, aikaisempi kerta oli silloin kun seuralla oli todella tiukat paikat. Niistäkin selvittiin ja nyt seuran talous on hyvällä ja turvallisella mallilla. Seuratyöstä olen saanut monia hyviä ystäviä, ja se ystävyys on kestänyt vuosia - ja uskon että kestää myös sen jälkeen kun jalat ei kanna enää kenttien laidoille.

 

Riikka Vartiainen

 

Esittely tulossa...

Veijo Vainionpää

 

Esittely tulossa...